Sotilasvalat helmikuussa 1918
Puolustusvoimien uutislehti Ruotuväki julkaisi 16.2.2017 suuren kuvallisen sotilasvala- ja vakuutus-jutun ”Suomen ensimmäinen sotilasvala vannottiin Saksassa”. Toimittaja Henna-Riikka Liimataisen kirjoittaman jutun lähteenä oli Maavoimien kenttärovastin Vesa Aurénin Mikkelistä antamat tiedot.
Vesa Aurén oli aloittanut sotilaspapin uransa Haminassa vuonna 1988 ja oli siitä lähtien haaveillut kirjoittavansa Suomen sotilasvalojen historiasta kirjan. Tavoite on saada tutkimus valmiiksi vuodeksi 2018, kun tulee kuluneeksi sata vuotta itsenäisen Suomen ensimmäisestä sotilasvalasta.
Saksaan lähtenet jääkärit vannoivat sotilasvalansa Latvian Liebajan St. Trinitatis kirkossa keskiviikkona 13. helmikuuta vuonna 1918. Mukana oli tiettävästi yli tuhat valanvannojaa ja kirkon seinään on kiinnitetty 13.9.1977 laatta, jossa latviaksi, suomeksi ja ruotsiksi on seuraava teksti: ”Suomalaiset jääkärit vannoivat täällä 13. helmikuuta 1918 uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle lippunsa vihkimistilaisuudessa ennen lähtöään maansa vapaustaisteluun.”
Jääkäriperinteitä vaaliva yhteisö valmistelee omaa tapahtumaa juhlistaakseen jääkäreiden sata-vuotista sotilasvalaa vierailemalla Latvian Liebajan St. Trinitatis kirkossa 13.2.2018, jolloin paikalla olisi myös edustajat niistä suomalaisista joukko-osastoista ja -yksiköistä, jotka omissa perinteissään kunnioittavat sata-vuotista jääkäriperinnettä.
Tiedän, että sotilasvalan ovat vannoneet jo aikanaan, satoja vuosia sitten, suomalaiset ruotuväkisotilaat. En tiedä millainen se vala on ollut enkä myöskään tiedä millaisen valan vannoivat Suomen vanhan sotaväen sotilaat vuosina 1881 – 1901, jolloin he olivat palveluksessa vuoden 1878 asevelvollisuuslain perusteella.
Sen sijaan tiedän, että laskiaistiistaina eli 12.2.1918, päivää ennen jääkäreiden Liebajassa tekemää sotilasvalaa, Uudenkaupungin Suojeluskunta, joka tunnetaan vapaussodan historiassa nimellä Turun Rintamapataljoona, vannoi sotilasvalan Ahvenanmaan Kumlingen kirkonkylässä.
Uudenkaupungin Suojeluskunnan joukkoihin liittyi tammi- helmikuussa 1918 Varsinais-Suomesta yli neljäsataa miestä. Heille ei onnistuttu saamaan kovinkaan montaa asetta ja suojeluskuntalaiset läksivät helmikuun 7. päivänä Lokalahden ja Kustavin kautta kohti Ahvenanmaata, josta sitten aikanaan joukko Ruotsin kautta palasi Suomeen ja taisteluihin Satakunnan rintamalle sekä Tampereelle.
Uudenkaupungin Suojeluskuntajoukkoon kuuluivat mm. isäni Kustaa Poukka (myöh. Väättänen), setäni Yrjö Poukka sekä tätini mies Leevi Lindqvist (myöh. Heikkala). Suojeluskuntalaisten sotilasvalasta ovat kirjoittaneet mm. V. J. Marjanen vuonna 1928 julkaistussa Turun Rintamapataljoonan historiassa, Leevi Heikkala vuonna 1971 julkaistussa muistelmakirjoituksessaan ja Hannu Romppainen vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessaan ”Verestänne versoi vapaus – Kalantilaiset Suomen sisällissodassa 1918”.
Lainaus V. J. Marjasen kirjasta: ”Laskiaistiistaina 12 p:nä vannoivat miehet sotilasvalan Kumlingen kirkonkylässä. Kapteeni Fabritius piti tilaisuudessa puheen ja tohtori Alftan otti valan. Toimitus kaikessa yksinkertaisuudessaan teki miehiin hyvän vaikutuksen. Nyt emme enää ole mikään järjestäytymätön sissijoukko, josta kukin saa poistua, minne itse haluaa, vaan Suomen hallituksen sotavoimaa, sotalakien alaista. Tämä ajatus esiintyy miesten tekimissä muistiinpanoissa. Jokaiselle miehelle annettiin myös erikoiset merkit, nim. kapea, valkoinen nauha vasempaan käsivarteen.”
Kumlinge on tänään noin 300 asukkaan kunta, joka sijaitsee suunnilleen Ahvenanmantereen ja Manner-Suomen puolivälissä. Kunnan nähtävyyksistä mainitaan kirkko ja Kumlingellä on myös ympäri vuoden käytössä oleva lentokenttä. Helmikuussa 2018 olisi perusteita laittaa sopivaan paikkaan laatta muistuttamaan vuonna 1918 Kumlingessä vannotusta Uudenkaupungin Suojeluskuntajoukon sotilasvalasta.
Lauri Väättänen
Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa sekä muutakin maailman menoa.
