Smile

Teksti: Risto Piekka, AKAVAn emerituspuheenjohtaja

Vuosi 1969. Päivä on 09.04. eli Elias Lönnrotin nimi- ja syntymäpäivä, joskaan se ei tullut ensiksi mieleen. Paikka oli Hamina ja RUK:n kurssi numerolla 130 alkaa. Tuskin kukaan muisti silloin Elias Lönnrotin, mutta oppi pian muistamaan RUK:n päärakennuksen ja muut varuskunnan rakennukset puhumattakaan ympäröivästä maastosta.

Tuolloin aloittanut kurssi oli varsin merkityksellinen ja myös harvinainen. Se lähti ylläpitämään vuosikymmeniä sitten saatuja henkisiä perintöjä ja valitettavasti unohtuneita – niin sallittakoon se sanoa eli asevelisuhteita. Useimmilta kursseilta se on unohdettu, mutta käsittääkseni on vähitellen yleistymässä. Tämä on hieno asia. Perinteitä pitää aina arvostaa ja kunnioittaa. Niin myös RUK:n henkistä antia.

Viime viikonvaihteessa pidimme kurssin päättymisen 45 –vuotisjuhlan kera puolisoidemme. Tätä ennen olimme Haminassa vuonna 2007, jolloin kummikurssimme numeroltaan 230 valmistui. Siitä lähtien olemme kokoontuneet kerran vuodessa ”pitkälle lounaalle” vuosikokoukseemme perinteikkäälle Katajanokan Kasinolle. Samalla olemme päättäneet kokoontua viiden vuoden välein vuosijuhliin.

Olemme myös muodostaneet Smile-toimikunnan organisoimaan yhteisiä tapahtumia sekä ylläpitämään jäsenrekisteriä sekä kotisivujamme. Sana Smile tulee kurssimme lempinimestä. Olimme kaiketi ensimmäinen kurssi, joka omaksui oman lempinimen, joskin meitä edeltänyt väittää omanneensa jo sellaisen. Joka tapauksessa teetimme oman pinssimme kurssin tunnistamiseksi.

Valtaosa meistä kurssilaisista on jo eläkkeellä. Vanhin on jo reilusti yli 70 ja nuorimmat lähestyvät 65 vuoden ikää. Aikaa ja intoa kuitenkin on; myös kiinnostusta Suomen ja maailman tapahtumiin. Siitä vuosittaisten tapaamisten aiheet antavat hyvän kuvan: kyberturvallisuus, puolustusvoimauudistus, Suomen tie rauhaan v 1944 ja yhteiskuntamme sosiaaliset suhteet jne.

Mikä parasta: on upeata tavata vanhoja ”kamraatteja”. Eräiden kanssa tuli vietettyä aikaa täydet 11 kuukautta, useimpien kanssa vain RUK:n aika runsaat kolme kuukautta. Puhumisen aiheita riittää monen kanssa on uudelleen muodostunut säännöllistä yhteydenpitoa.

Alussa sanoin, että RUK:n henkistä antia pitää kunnioittaa. Ne voisi kiteyttää monellakin tavalla, mutta ylitse muiden menee maanpuolustustahdon ja –hengen ylläpitäminen, vaaliminen ja kehittäminen. Yleinen asevelvollisuus ja sen säilyttäminen on tällöin olennaisen tärkeätä samoin kuin uskottavan puolustuskyvyn. Nykyisessä valitettavan myllerrysalttiissa maailmassa näillä sanoilla on mittava voima Suomelle.