Suojeluskuntalaiset Suomea pelastamassa

Marraskuussa 1944 Suomi lakkautti syyskuisen rauhansopimuksen perusteella suojeluskunta- ja lottajärjestön.
Vuosikymmenien työ isänmaan puolustamiseksi päättyi ainakin virallisesti. Suojeluskuntalaiset olivat kuitenkin järjestönsä lakkauttamisenkin jälkeen merkittävässä asemassa, kun he kantoivat päävastuun sotavarustuksen hajavarastointioperaatiossa.

Mikkelin Päämajasssa olivat loppukesällä 1944 everstiluutnantti Usko Haahti ja majurit Reino Lukkari ja Reino Arimo laatineet suunnitelman pahimman vaihtoehdon varalle eli sille, että Neuvostoliitto mahdollisen rauhansopimuksen jälkeenkin pyrkisi Suomen miehittämiseen. Suunnitelman mukaan kaikkiin 34 suojeluskuntapiiriin määrätään 2. yleiseskuntaupseeri suunnittelemaan ja johtamaan oman suojeluskuntapiirinsä osalta sotavarustuksen hajavarastointia.

Näin olisi koko maan alueella pataljoonan suuruisia joukkoja valmiina mahdollisen neuvostomiehityksen varalta. Suunnittelijat toteuttivat Sotakorkeakoulun opetajansa eversti Valo K. Nihtilän oppeja eli sitä, että on elettävä tätä nykyistä aikaa, mutta samalla on valmistauduttava tulevaan aikaan. Isänmaata valmistauduttiin puolustamaan pahimmassakin tilanteessa.

Operaation suunnitelmat ja toteuttaminen etenivät hyvin. Syksyn 1944 ja alkutalven 1945 aikana kaikissa suojeluskuntapiireissä oli oman iskupataljoonan sotavarustus kätkettynä ja myös oli valmisteltu pataljoonien miehittämistä. Asioiden valmistelussa oli pyritty siihen, että se oli vain niiden henkilöiden tiedossa, jotka siihen osallistuvat tai joiden muuten pitäisi siitä tietää.

Eversti Valo K. Nihtilä piti päämajoitusmestari kenraaliluutnatti A. F. Airon tietoisena asioiden kehitttymisestä. Airo puolestaan selvitti asiat tasavallan presidentti marsalkka Mannerheimille. Suojeluskuntapiireissä, joista oli marraskuussa 1944 tullut sotilaspiirejä ajavarastointiasiat olivat vain 2. yleisesikuntaupseeerien ja heidän läheisten alaistensa tiedossa.

Valtiollisen poliisin ja Sisäasiainministeriön Tutkintaelimen alettua tutkimaan operaatiota toukokuussa 1945 Oulusssa tapahtuneen ilmiannon jälkeen hajavarastointi-nimi muuttui nimeksi asekätkentä. Tällä nimityksellä haluttiin esittää, että kyseessä olisi ollut lainvastainen toiminta.

Eversti Matti Lukkari on 1970- ja 1980-luvulla tehnyt asekätkennästä perusteellisen tutkimuksen. Lukkarin tutkimustulokset on esitetty vuonna 1984 ensimmäisenä painoksena julkaistussa Asekätkentä-kirjassa. Matti Lukkari täydensi 1990-luvulla kirjaansa mm. sillä tiedolla, että kenraali Airo oli kertonut asekätkennästä Mannerheimille. Lukkarin paljastus tuli vasta sen jälkeen, kun Airo oli kuollut.

Airon selvitys Mannerheimille oli kuitenkin tullut esille jo vuonna 1967, kun silloisen kapteeni Martti Keskitalon Sotakorkeakoulun diplomityö valmistui. Koska Keskitalon tutkimuksessa käsiteltiin samoja asioita, jotka olivat samanaikaisesti käyttöön otetussa alueellisessa puolustuksessamme vaikenivat puolustusvoimat Keskitalon työstä ja se oli 25 vuotta sinetöidyssä kuoressa Sotakorkeakoulun johtajan kassakaapissa.

Asekätkentään on liittynyt myös toinen myytti eli se, että oliko asekätkennällä merkitystä. Suojeluskuntajärjestössä palvelleet miehet olivat lähes 100 prosenttisesti hoitamassa maakunnissa asekätkennän. Siksi rohkenen sanoa, että suojeluskunta ja suojeluskuntalaiset pelastivat Suomen.

Tämä tunnustus, että asekätkentä pelasti Suomen tuli ensi kerran esille, kun Arvo Poika Tuominen tapasi 1950-luvulla eversti Nihtilän Pariisissa. Tuominen esitti silloin Nihtilälle, että asekätkentä pelasti Suomen. Ellei asekätkentää olisi tehty ja ellei se olisi paljastunut niin Stalin olisi saattanut yrittää Suomen miehittämistä.

Vastaavanlaisia arvioita asekätkennän merkityksestä ovat esittäneet Matti Lukkari – asekätkentä oli varoitus Neuvostoliitolle. Edesmennyt Helsingin Sanomien kolumnisti Olli Kivinen puolestaan on todennut, että neuvostomiehitys tai sen yrittäminen olisi vaarantanut hyvin käynnistyneet sotakorvauslaivatoimitukset. Laivat olivat neuvostotaloudelle niin merkittäviä, että niiden toimitukset eivät saaneet hidastua.

Lopullisen varmistuksen asekätkennän merkityksestä voidaan saada, jos puolueettomat tutkijat pääsevät tutkimaan Moskovan arkistoja. Zdanovin raportit Stalinille siitä mitä Liittoutuneiden valvontakomissio arvioi asekätkennästä saattaisi antaa uutta ja täydentävää tietoa. Nyt voidaan vain sanoa, että suojeluskuntalaiset olivat aikanaan pelastamassa Suomea.