YK-palveluksen alkuajoilta

Roope Alftan jatkaa muisteluitaan teoksessaan Sopeutumaton sotilas. Kirjassa kerrotaan hänen tarinansa vuodelta 1964 Kyproksen helteessä. Muistelmat perustuvat sota-arkiston asiakirjoihin, omiin päiväkirjoihin sekä tuoreeseen jälkiviisauteen, kuten hän itse kirjoittaa.

Kirjassa hän tuo esille oman näkemyksensä jääkäri Unto Matikaisen kuolemaan johtaneista tapahtumista. Hänen näkemyksensä poikkeaa virallisista raporteista. Suomalaispartio suoritti tehtäväänsä illalla 20.5.1964, jolloin suomalaisia vastaan aloitettiin tulitus. Ampujina oli Kyproksen turkkilaiset. He olivat pimeässä luulleet autoa kreikkalaiseksi. Alftanin mukaan suomalaisjoukkojen pataljoonaupseeri käski suomalaiset joukot hyökkäämään noin puolen kilometrin päässä oleviin turkkilaisasemiin. Syytä hyökkäykseen ei ole vieläkään keksitty. Tapahtuman jälkeen aloitettiin tietenkin tutkinta, johon osallistui pataljoonaupseerin lisäksi kanadalainen kapteeni.

Kaiken kaikkiaan 1960-luvun puolivälissä oli eksoottista päästä ulkomaille palvelukseen. Seuramatkoja ei juurikaan tunnettu. Tuohon aikaan kulttuurierot olivat suuria. Ei varmasti ollut helppoa sopeutua kreikkalaiseen elämäntapaan ja yrittää pärjätä kielivaikeuksin keskellä. Palvelus oli usein yksitoikkoista vartiopalvelusta, koti-ikävä vaivasi ja olosuhteet olivat karuja. Oli ymmärrettävää, että nämä paineet yritettiin hukuttaa alkoholiin, joka oli tuohonkin aikaan Suomeen verrattuna halpaa.

Palvelus keskeytettiin usein liialliseen alkoholin käyttöön. Samaan syyhyn syyllistyivät niin upseerit, aliupseeri kuin miehistökin.

Alftan kertoo mielenkiintoisella tavalla niistä olosuhteista, joihin suomalaisnuorukaiset joutuivat Kyproksella. Helppoa ei ollut.