Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ja korona

Koronapandemia on jo kestänyt Suomessa runsaan vuoden. Mielenkiintoista on tarkastella, miten kansalaisten ja talouden pyörimisen turvaamista on hoidettu. Tässä tarkastelussa lähtökohtana pidän asiakirjaa ”Yhteiskunnan turvallisuusstrategia” (YTS). Asiakirjan on vahvistanut Valtioneuvosto vuonna 2017. Asiakirja on järjestyksessä neljäs; ensimmäinen julkaistiin jo vuonna 2003. Tarkastelukulma on aiheellinen, koska asiakirjassa erityisesti painotetaan kriisitilanteeseen varautumista, johtamista ja tiedottamista. Lopputulos ei ole mairitteleva, vaikka mediaa seuraten voi saada aivan toisenlaisen kuvan.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia

Asiakirjan on valmistellut Turvallisuuskomitea. Se muodostuu valtionhallinnon kansliapäälliköistä ja mm pääesikunnan päälliköstä, Rajavartiolaitoksen päälliköstä, Tullin pääjohtajasta ja poliisiylijohtajasta, SUPO:n päälliköstä sekä asiantuntijoista. Sen tekemä ehdotus käsitellään Valtioneuvostossa, joka käsittelee ja hyväksyy sen. Asiakirja on sitten yleisenä ohjeena ja suosituksena käytännössä koko yhteiskunnalle. Lisäksi ehdotuksessa on käsitelty erikseen hallinnonaloja mm Sosiaali- ja terveysministeriötä (STM).

YTS-asiakirjassa esitetään suomalaisen yhteiskunnan varautumisen yleiset periaatteet. Varautuminen toteutetaan kokonaisturvallisuuden periaatteella, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä! Tämän yhteistoimintamallin vahvuutena on, että se kattaa kaikki yhteiskunnan tasot ja tahot.

Erityisesti asiakirja korostaa yritysten mukanaoloa seuraavasti: ”Yrityksillä on jatkossakin keskeinen asema erityisesti talouden ja infrastruktuurin toiminnan varmistamisesta. Samaan aikaan yritysten rooli esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kasvaa.”

Toinen korostuva ryhmä ovat kansalaiset. Heitä koskeva lausuma on mm seuraava: ”Yksilön tiedot, taidot ja turvallisuutta vahvistava asenne muodostavat yhteiskunnan resilienssin eli kriisinsietokyvyn perustan”.

Kolmas tärkeä taho ovat kunnat. Niistä todetaan mm ”Kuntien varautumisessa otetaan huomioon ulkoistetut palvelut ja yhteistyö elinkeinoelämän ja järjestöjen kanssa”.

Luonnollisesti asiakirja keskittyy merkittävältä osalta valtiovallan varautumiseen, organisoitumiseen ja johtamiseen.

Uhkakuvat

Vuoden 2017 asiakirja pitäytyy jo vuoden 2010 asiakirjassa esitettyyn luetteloon uhkakuvista. Niitä on kolmetoista (13) sotatila luonnollisesti viimeisimpänä. Laitan nuo uhkakuvat allekkain havainnollisuuden lisäämiseksi:

• voimahuollon vakavat häiriöt
• tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt
• kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt
• elintarvikehuollon vakavat häiriöt
• rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt
• julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen
• väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt
• suuronnettomuuden, luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhat
• terrorismi ja muu yhteiskuntaa vaarantava rikollisuus
• rajaturvallisuuden vakavat häiriöt
• poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus sekä
• sotilaallisen voiman käyttö

Luettelo on läkähdyttävän pitkä, mutta herättävä. Näihin kaikkiin tulee tai tulisi varautua ja rakentaa ennakoinnista, toteuttamisesta ja palautumisesta suunnitelmat ja vaihtoehtosuunnitelmat. Näin asiakirja suosittelee, mutta aiheellinen kysymys kuuluu: onko näin tehty? Vai ollaanko savolaissanonnan vaiheessa ”aloittamista vaille valmiita”.

Kriittisiä kommentteja

Käsittelen vain muutamia keskeisimpiä epäonnistumisia eli varautumista, toimeenpanoa ja johtamista sekä tiedotusta.

Vuosi sitten koronan lähtiessä leviämään paljastui, että varautuminen STM:n hallinnonalalla oli hunningolla. Kansainvälisestikin kuuluisuutta saanut. Huoltovarmuuskeskus ( Työ- ja elinkeinoministeriön alainen) ei ollut hankinnoissaan ottanut pandemiaa vakavasti. Pahinta oli, että edes terveydenhoitoalan henkilöstön turvavarusteita ei ollut riittävästi. Sama valmistautumattomuus ilmeni koko hallituksen osalta viime vuoden lopulla, kun korona siirtyi toiseen aaltoon. Varautumista ei oltu tehty esim. sen varmistamiseksi, että mahdollisesti tarvittavaa lainsäädäntöä olisi mietitty valmiiksi. Tähän asti on kaiketi tehty pikavauhdilla 99 lakimuutosta ja nyt alan lainsäädäntö on kuin tilkkutäkki.

Toimeenpanon johtamisen osalta vieläkään ei ole selkeyttä. On selvää, että Valtioneuvosto päättää ja johtaa, mutta se tuntuu ontuvan pahasti. Viranomaisilla on erilaisia ohjeita ja laintulkintojaan. Näyttää ja tuntuu poukkoilulta. On vahinko, että politiikassa vallitsee käytäntö väärän osapuolen tekemän ehdotuksen tyrmäämisestä. Näinhän kävi Presidentin ehdotukselle koronanyrkin perustamisesta. Sellaista olisi todella tarvittu alusta lähtien, niin monelta murheelta ja virheliikkeeltä olisi selvitty.

Kävin Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin numero 101 vuonna 1986. Jo silloin korostettiin tilannekeskuksen merkitystä päätöksenteon keskeisenä elementtinä. Sotilasorganisaatioissa tämä on arkipäivää.

YTS:n keskeinen periaate on, että kaikki toimijat mukaan. Näinhän ei ole tapahtunut yritysten ja laajemmin elinkeinoelämän osalta. Viime keväänä suojavaatetuspulan aikana yksityinen sektori useita tarjouksistaan huolimatta ei saanut auttaa. Sama asia on toistunut useasti. Eniten minua ihmetyttää suhtautuminen työterveyshuoltoon ja sen käyttämiseen rokotusapuna. Jo viime vuonna asiaa patistelivat yhteisellä kannanotollaan. AKAVA,SAK,STTK,EK JA KT eli kaikki palkansaajakeskusjärjestöt ja elinkeinoelämä ja kunnat. Perusteluna on, että yli 1,85 miljoonaa palkansaajaa on työterveyshuollon piirissä. Ehdotuksen toteuttaminen helpottaisi olennaisesti julkista terveydenhuoltoa ja olisi helposti organisoitavissa ja ajankäytöllisesti nopea. Tietääkseni tähän ei valtiovalta ole suostunut. On kyse yksityisestä sektorista! Ideologia menee terveyden ja järkevän toiminnan edelle.

Tiedotus on ollut ihan merkillinen ongelma. Huonoina esimerkkeinä ovat viime vuoden lentokenttäsotku, jota ministerit pohtivat pitkään ja hartaasti. Kerrotun mukaan asia ratkesi, kun joku muisti, että lentokentällä on päällikkö, hän hoitakoon. Asia hoitui silloin ainakin väliaikaisesti. Jäljellä on kuitenkin koko rajavalvonta. Siihenkin ratkaisu näyttää häämöttävän, mutta puoli vuotta raja on vuotanut. Rajavalvonnasta oikeuskansleri teki jo viime marraskuussa asiasta ehdotuksen, mutta se ei hallitusta kiinnostanut.  Selitykseksi ei kelpaa ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”. Kasvomaskisotku on toinen esimerkki ja kiistely kokoontumismääristä on kolmas.

Tiedotus kriisitilanteessa on johtamisen ohella aivan keskeinen toiminto. Valitettavasti se on ollut välillä kansalaisen näkökulmasta katsottuna kilpailua mediatilasta. Varsinkin STM:n informaatiota –  erityisesti ministeri Kiurun –  kuvaa hyvin kuulemani kommentti: ”monta asiaa olisin ymmärtänyt, jos niitä ei olisi minulle selitetty”.

Kansalaisia on hämmentänyt valtiosääntöoikeuden juristien innokkaat kommentit erilaisiin koronan torjuntaehdotuksiin. Moni pitää sitä ”pilkunfiilauksena” ja ajattelee, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa juridinen saivartelu ei saa mennä terveyden ja turvallisuuden edelle. Valitettavaa on, että saivartelu on kestänyt Suomessa liian kauan.

Mitä opiksi

Nostan ykkösasiaksi terveydenhuoltoalan ohjeita noudattavat ja noudattaneet kansalaiset. He ovat osoittaneet todellista kriisinsietokykyä. Lainaten rovasti Olli Valtosta: Urhoollisuus on halua ja kykyä toimia keskellä omia pelkojaan ja kärsimyksiään. Urhoollisuus on ennen kaikkea oman pelkonsa voittamista”. Tämä asenne ansaitsee ison kiitoksen. Ohjeista piittaamattomia pidän edesvastuuttomina.

Koronapandemia antaa paljon kokemusta laaja-alaisesta yhteiskunnan turvallisuusriskistä ja sen hoidosta. Kun pandemia on ohitettu, niin toivon, että hallitus teettäisi sitoutumattomalla toimijalla  selvityksen siitä, miten toimittiin, missä tehtiin virheitä, missä monnistuttiin, miten toimintaa käytännön tasolla parannetaan, miten lainsäädäntöä tulisi kehittää. Kansalaisten turvallisuus ja kriisinsietokyvyn ylläpidon säilyttäminen edellyttää tätä selvitystä opiksi otettavaksi tuleville (toivottavasti ei) pandemioiden hoitamisille.

16.03.2021

Risto Piekka

majuri (res)