Tosiasioiden tunnustaminen

Aluksi kaksi aiheeseen liittyvää lainausta, vanhaa, mutta aina niin ajankohtaista. Ensiksikin generalissimus J. Stalinin kommentti Vatikaanista: ”Montako divisioonaa paavilla on?”. Ja toiseksi entisen presidenttimme J.K. Paasikiven toteamus: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Tässä presidenttimme lainasi englantilaista filosofia lordi John Actonia.

Tosiasioiden tunnustamiseen liittyvät myös äskettäin julkaistut kaksi selvitystä. Ensiksikin parlamentaarisen selvitysryhmän raportti ”Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet” ja toiseksi Puolustusministeriön tulevaisuuskatsaus ”Suomen puolustus 2020-luvulla”.

Suomen turvallisuuden kannalta molemmissa on yhtenevät sävelet. Näistä keskeisimmät ovat puolustusvoimiemme taloudellisten resurssien turvaaminen. Tähän sisältyvät ennen kaikkea yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen sekä lisäresurssit tarvittavien joukkojen varustamiseksi. Kysymyshän on suoritetun puolustusvoimauudistuksen jatkosta ja uskottavasta puolustuskyvystä. Tällöin kyseessä on sekä henkinen maanpuolustustahto että materiaalinen suorituskyky.

Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä reservin määrä aleni olennaisesti. Mutta toivoakseni vain määrällisesti, ei varustuksen ja toimintaedellytysten kannalta. Tämä toiveeni perustuu siihen luottamukseen, jota tunnen vastuullisia poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan. Siksi seuraavassa poimin edellä olevista selvityksistä kokonaisturvallisuuteen liittyviä kannanottoja. Tämä tarkoittaa varautumista, siviilimaanpuolustusta tai yhteistoimintaa/ kumppanuutta puolustusvoimien kanssa. Nämä valinnat olen tehnyt erityisesti meille, joille ei ole enää sijoitusta reservissä.

Aloitan parlamentaarisesta selvitystyöryhmästä, jonka puheenjohtajana toimi RUK:n kurssin 130 kurssiveli Ilkka Kanerva. Raportissa todetaan mm: ”Toimivalla viranomaisyhteistyöllä ja toimintamallilla turvataan yhteiskuntamme kriisinsietokyky, joka on riippuvainen myös kansalaisten luottamuksesta valtionhallintoon ja puolustusvoimiin”.

Tuo jälkimmäinen katsaus jatkaa edellistä ajatuskulkua seuraavasti: ”Yhteiskunnan toimivuus edellyttää sen perustoimintojen, maa-, meri ja ilma-alueiden sekä kyberulottuvuuden turvaamista. Tähän tehtävään muokattu suomalainen kokonaisturvallisuuden konsepti on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Se nojaa viime kädessä kansakunnan keskinäiseen luottamukseen ja tahtoon tehdä asioita yhdessä yhteisen edun nimissä. Kokonaisturvallisuuden yksi keskeinen osatekijä on sotilaallinen maanpuolustus. Siinäkin on kyse luottamuksesta ja yhdessä tekemisestä, koska se nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja kansan vahvaan tukeen”.

Sana turvallisuus samoin kuin sota on saamassa uuden sisällön. Tässä lainaan Puolustusministeriön katsausta. ”Kuten Ukrainassa on nähty, korostuvat voimankäytössä sen eri keinot ja niiden yhdistelmät. Niin sanotussa hybridisodankäynnissä perinteisten sotilaallisten keinojen ohella käytetään epäsymmetrisiä keinoja, painostuksen eri muotoja sekä informaatio- ja kyberoperaatioita tai niiden yhdistelmiä. Sotilaallista voimaa voidaan käyttää osana muita voimankäytön välineitä ja yhdistelmiä tai sillä voidaan uhata epäsuorasti. Usein tuottajaa ei aina pystytä tunnistamaan. Toiminnan ei aina tarvitse olla fyysistä, vaan haluttu vaikutus voidaan saada aikaan eri tavoin, kuten informaatio- operaatioilla. Lisäksi uhkat kohdistuvat tulevaisuudessa yhä enemmän yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin ja kansalaisiin”. Laittamattomasti sanottu!

Lainaukset vahvistavat selkeästi, että työ varautumisen ottamiseksi osaksi reserviläistoimintaa on ollut enemmän kuin oikeaan osunutta ja juuri tähän aikaan sopivaa. Tässä Helsingin (pääkaupunkiseudun) reserviupseeri- ja reserviläispiirien ja vastaavien Uudenmaan piirien työ on ollut uraauurtavaa. Varautumistyössä pää on avattu. Muutama toimintakokonaisuus toteutunee lähiaikoina ja eräitä valmistellaan. Näistä asioista kiinnostuneet: ota yhteyttä oman kerhosi varautumistoiminnasta vastaavaan. Se kannattaa.

Toivon, että luette käsittelemäni asiakirjat. Ne löytyvät mm puolustusministeriön nettisivuilta.

Teksti: Risto Piekka, res.majuri
Töölön Reserviupseerit ry