Suomen kansallinen riskiarvio 2015
Helmikuussa 2016 julkaistiin sisäministeriön julkaisusarjassa raportti “Suomen kansallinen riskiarvio 2015”. Raportin laadintaan osallistuivat lähes kaikki ministeriöt sekä Turvallisuuskomitean sihteeristä. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessawww.intermin.fi/julkaisut.
Raportin tekemiselle mainitaan kaksi perustetta: ensiksikin Suomeen kohdistuvien äkillisten tapahtumien hahmotus seurausvaikutuksineen ja toiseksi EU:n päätös pelastuspalvelumekanismista. Tämä jälkimmäinen kattaa ihmisen, ympäristön ja omaisuuden suojelun unionin alueella. EU-maiden raporttien pohjalta laaditaan sitten erityinen koko EU:n kattava riskiarvio. Arviot tehdään jatkossa kolmen vuoden välein.
LAAJALTI YHTEISKUNTAAN VAIKUTTAVAT
Raportissa on esitetty kuusi merkittävää riskiä eli sellaista, jotka vaikuttavat laajalti koko yhteiskuntaan. Ne ovat raportin esittämisjärjestyksessä seuraavat:
- Energiansaannin vakavat häiriöt
- Kybertoimintaympäristön riskit
- Maailmanlaajuiset tai Suomen lähialueen ihmisiin tarttuvat taudit
- Suomeen suoraan tai välillisesti kohdistuva turvallisuuspoliittinen kriisi
- Vakava ydinvoimalaitosonnettomuus Suomessa tai lähialueilla
- Aurinkomyrskyn 100-vuoden riskiskenaario.
Energiasaannin osalta raportissa kiinnitetään huomio siihen, että Suomi ei ole energiansaannissa omavarainen ja että eräissä energiamuodoissa on vain yksi maahantuoja eli Venäjä. Toiseksi kiinnitetään huomio tämän vuosikymmenen isoihin, lähinnä talvimyrskyihin, jolloin sähkönsaanti on katkennut vuorokausiksikin Tapani-myrskyssä vuonna 2011 yli puolelta miljoonalta kansalaiselta.
Energian yhteydessä huomio kiinnitetään myös kyberuhkiin sekä terrorismiin. Tämä onkin luonnollista nykyisenä epävarmana aikana.
Varautuminen mainitaan raportissa muutamia kertoja. Yksityiskohtiin ei kuitenkaan mennä, vaan pitäydytään yleisellä tasolla ja lähinnä Huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa. Jatkotyössä varautumiseen pitääkin kiinnittää olennaisesti suurempaa huomiota. Kohteita on paljon muutakin kuin ilmajohtojen korvaaminen maakaapeleilla.
Kyberturvallisuus on toinen asia, jota kommentoin tässä yhteydessä. Riskit kartoitetaan raportissa varsin kattavasti. Olisin toivonut korjaustoimenpiteinä muutakin, kuin poliisien lukumäärän lisääminen. Erityisesti kaipasin kannanottoa siitä, että suomalaiset viranomaiset saisivat samat mahdollisuudet ennaltaehkäisevään ja tiedustelutoimintaan kuin mitä on muilla EU-mailla. Voi olla, että tältä osin esittämäni asia on kirjoitettu niin taitavasti raporttiin, että jää yhdellä lukemisella huomaamatta.
Turvallisuuspolitiikka on tällä hetkellä selonteon valmisteluvaiheessa. Riskien osalta vuoden 2012 selontekoon tulee varmastikin tarkennuksia Ukrainan, Krimin, Syyrian ja Itämeren tilanteiden takia. On varmastikin parempi kommentoida turvallisuuspolitiikkaa silloin. Tässä raportissa tuvallisuuspolitiikka-osio toki kannattaa ja pitääkin lukea.
ALUEELLISET RISKIT
Alueellisia riskejä raportti luettelee kaikkiaan viisitoista. Luonteeltaan nuo riskit ovat konkreettisempia ja tutumpia; melkein jokaisella on omakohtainen kokemus niistä.
Luettelen näistä alueellisista riskeistä muutaman: laaja tulva, iso liikenneonnettomuus maalla, merellä tai ilmassa, laaja vedenjakeluhäiriö, voimakas talvimyrsky ja laajamittainen maahanmuutto. Jostain syystä tähän luokkaan on sijoitettu myös Suomeen kohdistettu yksittäinen terroriteko.
Luettelo on varsin kattava sisältäen keskeisimmät luonnononnettomuudet ja myös yleisimmät muut onnettomuudet. Tämä on hyvä yleisen riskien hahmottelun kannalta. Toisaalta ne muodostavat myös työlistan viranomaisille ja muille ko asioista vastaaville turvallisuuden ja toimivuuden parantamiseksi.
Maahanmuutto saa oman riskiarvionsa ja tämä on luonnollista, kun seuraa tämän päivän tapahtumia ja tekoja. Raportissa tarkastellaan nimenomaan laajamittaista maahanmuuttoa, jossa rajana pidetään yli 20.000 henkilön tuloa. Riskiarviot keskittyvät hyvin tunnettuihin ilmiöihin eli rekisteröintiin, tunnistukseen, väärinkäyttöön, oleskelulupiin, vastaanottokeskuksiin ja kotouttamiseen/kotoutumiseen.
Raportti käsittelee myös vakavaa henkilöjoukkoon kohdennettua väkivallantekoa. Tästä on meilläkin esimerkkeinä kouluampumiset. Käsitteen alle on myös otettu työpaikka- ja kotiväkivalta, vainoaminen ja salamurhat. Kouluampumisten osalta käsitellään myös niitä toimenpiteitä, joihin Suomessa on ryhdytty.
Mielenkiintoisinta on, että riskiarvio on laadittu myös isojen väkijoukkojen väkivaltaisesta liikehdinnästä. Outoa tosin on, että konkreettiset esimerkit otetaan vain Suomen ulkopuolelta. Suomestakin niitä kyllä löytyisi, kuten mellakat Linnan juhlien osalta muutamana Itsenäisyyspäivänä ja Tampereen hulinointi samoin Itsenäisyyspäivänä. Näissähän tunnusmerkillistä oli koti- ja ulkomaisten anarkistien eli hajottajien ja heidän monien taustaorganisaatioidensa masinoimat mellakat. Näitä olisi yhtä hyvin sanan mellakka sijasta voinut kutsua myös terrorismiksi. Ratkaisukeinoja ei juurikaan esitetä, koska ennaltaehkäisevässä työssä riskin laatuun nähden tarpeellisia tiedustelutoiminnan mahdollisuuksia ei käsitellä. Valitettavasti.
Demokratian itsepuolustuksesta puhutaan nykyään hyvin vähän. Se kun on epämuodikasta. Urho Kekkosen samannimisen kirjan julkaisemisestahan on kulunut jo 82 vuotta. Mielestäni demokratian itsepuolustus on enemmän kuin aiheellinen keskustelun, mutta myös päätöksenteon aihe. Otetaan esimerkki edellä olevasta väkijoukkojen väkivaltaisesta liikehdinnästä. Miksi naaman peittäminen on sallittua? Miksi saa pahinkin kansainvälinen terroristi piiloutua maskin taakse? Maailmanparantajien tässä yhteydessä esille tuoma yksilön oikeus ei ole kestävä perustelu. Ennemminkin itsensä tuntemattomaksi tekeminen on rikollinen suoja. Parasta varautumista olisi kieltää joukkotilaisuuksissa naamioituminen ja tehdä siitä rangaistava teko.
Huono itsetunto ja halu tehdä pahaa käyttäen kasvosuojaa lienee perussyy. Ei uskalleta tunnustaa väriä. Näin tarkastellen sellaiset suuret joukkotapahtumat kuin ylioppilaiden soihtukulkueet, vappumarssit, puolueiden kulkueet ja rauhalliset sekä asialliset marssit ovat todellakin arvonsa ja vaikutusmahdollisuutensa ansainneet. Ja myös mediavaikuttamisen.
VARAUTUMINEN TULEE ENTISTÄ TÄRKEÄMMÄKSI
On hyvä asia, että riskit on kartoitettu. Tämä on tärkeätä myös kansalaisten kannalta, kun paljon keskustelua aikaansaaneet myrskyt, tulvat, vesi ja sähkö ovat selkeästi riskejä, joista kannetaan huolta koko yhteiskunnassa.
Riskiarviota pitää lukea myös siten, että tarkastelukulmaksi otetaan sana varautuminen ja se, mitä me reserviläisinä omalta osaltamme voimme tehdä. Kun tältä pohjalta tarkastelee esitettyjä riskejä, niin niiden torjunnassa ja ennaltaehkäisemisessä löytyy lukuisia tehtäviä aktiivisille osaajille. Tässä asiassa kannattaa olla itse aktiivinen. Aktiivisuutta edellytetään nyt myös eri organisaatioiden koulutustoiminnan kehittämisessä. Tässä yhteydessä korostan MPK:n merkitystä ja sen toimintamahdollisuuksien turvaamista.
Helmikuun puolivälissä tohtori Juhani Kivelä teki toisen väitöskirjansa, nyt aiheena varautuminen. Väitöskirja antaa osin masentavan kuvan siviilivarautumisen määrästä ja tasosta. Käytännössähän moni riskiarviossa käsitellyistä teemoista kuuluu tämän piiriin. Erityisen huolissaan Kivelä on alueellisesta eli entisen läänitason varautumisesta samoin kuin kuntatason. Kuntahan on useimmiten siviiliriskeissä ns. vastuuorganisaatio. Niillä on johtokeskus ja siellä johtoryhmä. Se on hyvä se. Mutta. Jos kriisin hoitaminen kestää paria päivää kauemmin, niin kauanko yksi tiimi jaksaa. Varautumisessa ei ole riittävästä ajan kulumista huomioitu. Tarvitaan siis ainakin kaksi vaihtomiehistöä. Ne pitää myös kouluttaa. Aktiivisista ja koulutetuista reserviläisistä löytyy varmasti osaavia miehiä ja naisia niihin tehtäviin.
Raportissa todetaan, että ”EU:ssa ollaan jo suunnittelemassa EU:n riskinhallintakyvyn kartoittamista jäsenvaltioiden arviointien perusteella. Näistä laadittaisiin tilannekuva EU:n riskienhallintakyvystä ja sen kehittämistarpeista”. Tämä on asia, jota Suomen pitää omalta osaltaan tukea erityisen voimakkaasti ja panostaa sen turvallisuutta lisäävään toimintaan.
Risto Piekka
Res.majuri
Töölön reserviupseerit