Spjutsundin piirimaja 50 vuotta

HRUP:n Spjutsundin piirimajan 50-vuotisjuhlallisuuksia vietettiin majalla lauantaina 10.6.2017. Ohjelmassa oli puheiden ja leikkimielisen herrasmieskilpailun lisäksi majan historiikin esittely. Historiikin on eri lähteistä koonnut Ossi Ikonen ja se julkaistaan tässä lyhennettynä.

Haukkalammen maja

Ennen Spjutsundin piirimajaa Helsingin Reserviupseerikerholla oli tukikohta Haukkalammen alueella Nuuksiossa. Vuonna 1948 esitettiin ajatus kaupungin ulkopuolella, luonnon helmassa olevasta paikasta. Ehdotus sai kannatusta ja ns. ”Tuparahaston” varoilla ostettiin Espoon ja Vihdin rajalta Hakk’lammen rannalta maa-alue, johon myyjä vielä kaupanpäällisiksi liitti tontin reunalta saaren. Parmalan tilaan rajoittuvalle alueelle pystytettiin puolivalmiina ostetusta hirsirakennuksesta Heikki Sysimetsän suunnittelema ”Tukikohta”.

Suureksi osaksi talkootyönä aikaansaatu paikka vihittiin käyttöön vuonna 1954. Sen ajan vaatimuksia ”Tukikohta” vastasi muutaman vuoden erinomaisesti. Paikalle oli tosin tultava autokannan silloisen harvalukuisuuden vuoksi linja-autolla. Aikataulujen vuoksi talviaikana usein hiihdettiin yömyöhällä Siikajärvelle, josta linja-auto lähti huomattavasti Koivulan autoa myöhemmin. Viikonloput haluttiin saada mahdollisimman pitkiksi – olihan lauantai noina vuosina vielä työpäivä. Haukk’lammen Tukikohdan isäntänä toimi alkuvuodet Helsingin Reserviupseerikerhon toiminnanjohtaja Ami Jokisalo ja viimeiset vuodet Jukka Alho.

Kasvava jäsenmäärä ja autoistuminen sekä majoitustilojen niukkuus aikansa hyvin palvelleella retkeilyalueella eivät enää riittäneet täyttämään piiriksi muuttuneen yhteisön tarpeita. Vuonna 1962 alue myytiin rakennuksineen Helsingille. Kaupunki veti alueelle sähköt ja teki siitä Nuuksionpään retkeilymajana tunnetun kiintopisteen ulkoilijoille. Helsingin Reserviupseeripiiri talletti rahat viisaasti ja alkoi etsiä uutta paikkaa.

Spjutsundiin asetutaan

Pitkän etsinnän jälkeen löytyi vuonna 1964 vaatimuksia vastaava alue Sipoon Spjutsundista. Paikalla oli ennen siltayhteyttä mantereelle ollut Kitön saaren asukkaiden veneranta. Tontin omisti Metsähallitus.  Omistajan kanssa päästiin sopimukseen ja se allekirjoitettiin jo samana vuonna.

Alue toimi aluksi piirin jäsenten retkeilykohteena. Alueella oli korkea kallio, jonka alapuolella rajasta rajaan tasanne ja siitä mereen viettävä rinne. Korkean kallion mantereen puolella tiheä ryteikkö, jonka läpi soistuneen metsän kautta johti lahonneiden pitkospuiden polku. Ryteikön paikalle raivattiin pysäköintialue ja ajotie.

Heikki Sysimetsän kynän piirtojen mukaan tilattiin keskisuomalaiselta hirsimökkien valmistajalta rakennus, jonka pystytyksestä saman liikkeen miehet vastasivat. Kaarlo Helmisen johtama majatoimikunta valvoi töitä ja majan ensimmäiseksi isännäksi nimettiin Haukk’lammen viimeinen, Jukka Alho. Jukka alho ja Matti Jääskeläinen, molemmat vaimoineen tekivät rakennusmiesten jäljiltä kesken jääneet hommat ja jatkoivat majan käyttökuntoon saattamista.

Majaa lämmitettiin öljykamiinalla ja tekemällä venttiilit saunasta tuvan puolelle katon ja lattian rajaan. Sähkö saatiin majalle jo heti rakennusvaiheen päättyessä. Kesäkuun 14. 1967 vietettiin uuden Tukikohdan vihkiäisiä 69 piirin jäsenen läsnä ollessa nauttimassa saunasta ja tarjoilusta.

Löylyennätykseksi kirjattiin 136 astetta 5.11. Ensimmäisen upseerikokelaiden saunotuksen järjesti It-kerho 5.9.1967. Piirin joulusauna meni pipariksi öljykaminan sammuttua yön aikana ja paikalle tullut joukko sai tyytyä kahveihin puolilämpimässä saunassa. Vuodessa tuli kuitenkin vieraskirjaan, joka täyttö aloitettiin 9.5. kaikkiaan 836 nimeä. Majalla alettiin järjestää myös sotilastaitokilpailuja, ja Tukikohdassa alkoivat vierailla myös muut kuin piirin osastot. Santahaminan tykistökoulu ja Puolustusministeriön muutamat osastot olivat kuulleet paikasta ja nauttivat löylyistä.

Retkeilyjä ja kilpailuja

Piirin sotilastaitokilpailujen lisäksi monet osastot järjestivät jäsentensä välisiä eri muotoisia kisoja Tukikohdan alueella. Tikanheittoa varten oli oma paikkansa viritetty ja ulkoalueella lisäksi pöytiä ja penkkejä. Maasto majan ympärillä tarjosi mahdollisuudet vaikka pienimuotoiseen kompassinkäyttöharjoitukseen. Talvisin tehtiin Vuosaaresta hiihtovaelluksia jäitse Tukikohdan saunan löylyt tavoitteena. Vuoden 1971 kesällä raivattiin liiterin taakse sulkapallokenttä roskanpolttouunin vierelle.

Kansainvälisyyttä Sipoon Mjölkvikenissä

Helsingissä on miltei joka kesä vieraillut eri maiden laivasto-osastoja. Laivojen upseereita on saunotettu Tukikohdassa monesti. Useimmiten sauna on ollut kävijöille ensikertainen kokemus ja vieraskirjan merkintöjen mukaan varsin erikoislaatuinen sellainen. Vierailijoita on ollut maailman joka kolkalta. Laivastovierailut aloittivat brittiläiset 27.7.1970. Seuraavana vuonna olivat löylyistä nauttimassa jälleen britit 23.5., ranskalaiset 13.6. ja USS Newportin päällystö 16.10. Vuonna 1972 vierailivat belgialaiset, kolumbialaiset, puolalaiset, jenkit ja tanskalaiset. Lisäksi on piirin jäsenten vieraina ollut israelilaisia, iranilaisia, saksalaisia, sveitsiläisiä, hollantilaisia, ranskalaisia ja ystäviä kaikista pohjoismaista. Japanilaisia nimiä on merkitty kirjoihin, joten joka suunnasta on väkeä tullut.

Vuosien kuluessa

Alkuaikojen rakentajista osa on jo siirtynyt muualle – manan majoille muutti vuoden 1970 sotilastaitokilpailujen jälkeen monien talkootilaisuuksien ja joulusaunojen emäntä Aila Alho ja isäntäkin on vaihtunut jonkun kerran. YK-komennukseen alkuvuodesta 1973 päättyi Jukka Alhon isännyys, jolloin sen vastaanotti lyhyeksi ajaksi Lasse Peltonen, jolta vastuu varsin pian siirtyi Lasse Larnelle.

Määräaikaiseksi tehty vuokrasopimus on uusittu jo kahteen kertaan. Vuokra kohotessa on aluetta myös pienennetty luopumalla pysäköintialueen takaisesta metsäalueesta . Omaksi alue saatiin ostettua viimein 2000-luvun alussa.

Kunnostustöitä

Majaa on uusittu voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2005 uusittiin majan yhteydessä oleva 8 henkilön sauna, vuonna 2007 asennettiin nykyaikaistettu keittiö kaikkine tarpeineen ja vuonna 2008 asennettiin kaukovalvonta ja rikosilmoitusjärjestelmä, sekä uusittiin kaikki valaisimet ja lämmittimet. Vuonna 2008 maalattiin myös piirimajan ulkoseinät.

Seuraavana vuorossa oli tieyhteyden rakentaminen majan pihaan asti. Uusimmat projektit aloitettiin maaliskuussa 2008 tielinjan mittauksilla. Maisematyölupa tien rakentamiselle tuli kuukausien odottelun jälkeen Sipoon kaupungilta. Tien alta kaadettiin kymmeniä puita, joista syntyi noin 40 heittokuutiota halkoja. Halkoja oli tekemässä useita uutteria talkooporukoita piirin eri yhdistyksistä.

Maansiirtotöissä piirin tärkein yhteistyökumppani oli piirin oma Pioneeriosasto, josta löytyi niin kallionporaus- kuin maansiirtokalustoa. Erityiskiitokset kohtuuhintaista ja joustavista töistä kuuluvat Konevuori ja Eurolouhinta yhtiöille. Myös lupia vaativissa sähkö- ja LVI-töissä käytettiin aliurakoitsijoita.

Tien teossa kaadettiin alkuun puut, kuorittiin maapinta, porattiin ja räjäytettiin tielinja. Tämän jälkeen siirtyi louhittu maa-aines alas kääntöpaikan pohjaksi 32 tn telakaivurin avulla. Tie ja kääntöpaikka silotettiin lisäämällä karkeampaa mursketta ja sen päälle hienompaa kiviainesta.  Tie viimeisteltiin aitaamalla se jyrkimpien penkkojen kohdilta tienrakennusmääräysten mukaisesti.

Vuonna 2016 liityttiin vesiosuuskuntaan, minkä myötä majalla on juokseva juomakelpoinen vesi ja viemäröinti. Lisäksi suihkuhuoneen kaakelointi on uusittu.

Tunnelmia majan avajaisista 14.6.1967