RUK 192 pioneerit Haminassa

21 reservin pioneeriupseeria kokoontui samassa paikassa kuin 25 vuotta aiemmin eli punatiilisen Pioneerikomppanian, Kapernaumin edessä. Kaikilla oli tullut mittariin ilometrejä ja useimmille muutama ilo lisää, mutta kummasti sitä vanhat kaverit tunnistivat toisensa ja välittömästi alkoi iloinen puheensorina.

Kurssimme aikana maailmallakin tapahtui. Berliinin muuri murtui, talvisodan alkamisesta oli 50 vuotta, USA hyökkäsi Panamaan, Ceausescu teloitettiin, Mandela vapautettiin, Neuvostoliiton ensimmäinen McDonald’s avattiin ja ehkä osin sen seurauksena NKP:n keskuskomitea luopui puolueen yksinvaltiudesta.

Idea tapaamisesta alkoi minulla kyteä jo 15 vuotta aiemmin, kun kurssistamme oli kulunut 10 vuotta. Silloin se kuitenkin jäi ja unohtui pitkäksi aikaa. Kun kuulin, että kurssin 191 pioneerit ovat kokoontumassa, päätin kutsua oman porukan kasaan. Yhteystietojen etsimisessä käytin apuna kurssimatrikkelia, facebookia, LinkedIniä, numerotiedustelua, Googlea ja kurssikaveriamme puolustusvoimista. Urakka ei ollut helppo ja kaksi jäi kokonaan löytymättä ja yksi paljastui kuolleeksi. 42:n yhteystiedot sain ja neljä heistä asuu pysyvästi ulkomailla. Tapaamisen halusin ajoittaa kurssimme aikavälille eli marras-tammikuulle. Kahdesta annetusta viikonlopusta RUK:lle osoittautui paremmaksi marraskuu, koska silloin siellä on kurssi käynnissä ja siten järjestelyiltään helpompi. Valitusta ohjelmasta johtuen yhteyksiä tuli ottaa moneen suuntaan: RUK:n komendantintoimisto, pioneerikomppanian päällikkö, muonituskeskus (Leijona Catering), varuskuntakerho, RUK-museo, sotilaskoti, Virolahden Bunkkerimuseo ja Haminan liikuntahalli.

Päivä alkoi lounaalla muonituskeskuksessa, jonka jälkeen siirryimme pioneerikomppaniaan katselemaan tuttuja huoneita. Jotain vastustamattoman nostalgista siinä on nähdä oma tupa, jossa tuli asuttua kolmen kuukauden ajan. Majoituimme PionK:n tupiin, osan päästessä juuri ”omaan” tupaansa. Liinavaatteet ja majoituksen tarjosi RUK veloituksetta. Majoittumisen jälkeen Pioneerikomppanian varapäällikkö esitteli meille luokkahuoneessa mitä RUK ja pioneeritoiminta nykyään ovat, unohtamatta uusimpia panssarimiinoja. Jalkaväkimiinojahan meillä ei enää valitettavasti ole, ”kiitos” Ottawan sopimukseen liittymisen. Katsoimme myös kavereiden tuomia vanhoja valokuvia. Ei ollut kännyköitä tai digikameroita silloin.

Seuraavaksi siirryimme ulos ja pääsimme omakohtaisesti tutustumaan ”Särkänniemi-simulaattoriin” eli nykyiseen maastokuorma-autoon, jossa on joka ukolle oma istuin nelipisteturvavöineen. Tositilanteessa kuitenkin tuollaisen käyttöarvo on kyseenalainen.

Reippaimmat juoksivat vanhan tutun Vilniemen lenkin ennen saunaa, jonne pääosa porukkaa meni saman tien. Otsalampuista olisi ollut hyötyä, sillä suurin osa reitistä on valaisematonta.

Saunan varasimme varuskuntakerhon alakerrasta ja se oli erinomainen ratkaisu. Juomat kuitattiin vihkoon kunkin nimen perään tukkimiehen kirjanpidolla. Juttujen mukaan eräskin oli juonut 14 kaljaa, vaikka omasta mielestään vain pullollisen vissyä. Viimeistään täällä oli havaittavissa vahvaa tuttua RUK-henkeä. Mystinen käsite, jonka ilmeisesti vain rukin käynyt voi ymmärtää. Toivoa sopii, ettei reserviupseerikoulutusta hajauteta eri paikkakunnille enää yhtään nykyistä enempää.

Kerhon illallinen oli maittava ja sen lomassa kukin kertoi omia kuulumisiaan sitten viime näkemän. Midnight specialina oli kurssivideon katsominen. Olin polttanut sen VHS:ltä DVD:lle. Kädennostoäänestyksellä totesimme, että vähän yli puolet tästä porukasta oli saanut jossain vaiheessa reservissä oloa käskyn kovaan kertausharjoitukseen, eräät useita. Ilta jatkui kaupungilla ja kasarmilla, osalla pikkutunneille ja naurunremakka täytti salin. Pitihän RUK:n aikaiset kaikki metsäleirit elää uudelleen.

Aamupalan jälkeen kävimme laskemassa kukkalaitteen sodissamme kaatuneiden upseerien patsaalle. Tästä johtuen myöhästyimme RUK-museosta vartilla, minkä opas antoi mielihyvin anteeksi kuultuaan syyn. Vuorokausi Haminassa tuli liian pian täyteen ja kotimatkalla taisi osalla jo tulla ikävä takaisin.

Eipä hätää, palaamme Haminaan toivottavasti vieläkin isommalla pioneeriporukalla viimeistään viiden vuoden päästä. Kurssimatrikkelia lainaten: ”Kun on käynyt talvella pioneerirukin, muu onkin sitten mussuttelua”.

Heitämme haasteen seuraavien RUK-kurssien yksiköille: yrittäkää saada prosentuaalisesti isompi osanotto kurssitapaamiseenne. Haminaa voi lämpimästi suositella tapaamispaikaksi!