Majurit marssilla – Salpapolku (Harjusta Hostikkaan)

Syksyn saapuessa majurikolmikko Rusila, Valjakka, Vilamo päätti tutustua Virolahden ja Miehikkälän väliseen Salpalinjaan tarkemmin jalan. Viikonloppuretki toteutettiin syyskuun puolivälissä ja saimme nauttia oikein mukavasta syyssäästä retkellämme, jolle tuli yhteismittaa n.58km.

Sen verran esikuntaupseerit ovat iän myötä oppineet nauttimaan mukavuuksista, että yöpymiseen varattiin Jermulan veteraanikämppä matkan puolivälistä. Miehikkälän kunnasta tämän hirsimökin saunoineen sai vuokralle erittäin kohtuulliseen 65€ hintaan. Avaimen nouto sovittiin Miehikkälän Salpalinja-museolle. Reitti on yhdensuuntainen, joten matkaan lähdettiin Helsingistä kahdella autolla ja toinen vietiin Hostikkaan odottamaan marssijoita. Lähtöpiste reitille löytyy Harjun oppimiskeskuksesta, Virolahdelta.

Matkaan päästiin lauantaina aamupäivällä klo.11.00 aikoihin. Tätä ennen oli nautittu Miehikkälän torilta ostetut tuoreet munkkirinkilät. Heti polun alkuun löytyy mielenkiintoisia kohteita Vahtivuorelta, joka on alle 2km päässä startista. Reitin alkuosassa on bunkkereita useita ja maasto sangen nousujohteista. Matkaa Virolahden bunkkerimuseolle on alle 10km ja siellä nautittiin lounas.

Reitin varrella on teräsbetonikorsuja kymmenittäin. Museoilta saatavilla olevassa opaskartassa ei ole merkitty aivan kaikkia. Merkkaamattomatkin ovat reitin lähellä, joten halutessaan niihin on helppo tutustua. Kannattaa muistaa, että korsut ovat nykyisin maanomistajien omaisuutta eli toisten pihapiiriin ei ole asiaa. Korsujen ja luolien lisäksi maastossa on nähtävissä myös kivilouhoksia ja majoitusparakkien jäänteitä. Niistä saa hyvän käsityksen ponnistuksen suuruudesta. Pelkästään panssariesteen viertä kävellessä se todella konkretisoituu – isoja kivenlohkareita on nelirivissä pitkin metsää loputtoman tuntuisesti.

Salpapolku on erittäin hyvin merkattu maastoon, joten eksymisvaaraa ei ole. Nähtävää on niin paljon, että itsekään emme aivan jokaiseen paikkaan menneet. Syksyllä päivän pituus asettaa omat rajoitteensa ja käveltävää oli sen verran reippaasti, että jotain oli jätettävä väliin.

Jermulaan saavuimme illan jo hämärtäessä, puitteet ovat vaatimattomat mutta riittävät. Laitoimme takkaan ja saunaan tulet, nautimme löylyistä, sekä iltapalasta syysillan pimeydessä. Aamulla palautimme mökin avaimen Miehikkälän museolle ja nautimme munkit, sekä limonaadit. Päivä jatkui tutustumalla matkan varren korsuihin ja asemiin. Ainoa ”tylsempi” pätkä reitillä on loppupuolella, josta viimeiset 10km mennään pääosin hiekkateitä pitkin ja näkemistä on muuta osuutta vähemmän. Loppuun osuu kuitenkin kaksi Neuvostosotavankien hautausmaata ja Hostikassa on sitten laajempi luolasto ja tuliasemat.

Totesimme reissun erittäin onnistuneeksi mutta päivämatkat (29km ja 28km) olivat meille sillä rajoilla, että ainakaan pidempiä emme kaivanneet. Reitillä voi siis hyvin käyttää kolmekin päivää ja majoitusmahdollisuuksia ja telttapaikkoja on runsaasti.

Pieni pätkä (n.7km) Harjusta -Suomenlahden rantaan jäi vielä näkemättä. Sinne suuntaamme päiväreissuna ensi kesänä. Hostikastakin voi jatkaa reittiä kohti Luumäkeä, ilmeisesti aivan kokonaan polkua ei ole siellä merkattu, joten kompassi lienee paikalla, jos siihen suuntaan matka jatkuu. Omatoimimatkaajalle ohjeet, reitit ja kaikki muukin hyötytieto löytyy näppärästi yhdestä paikasta: https://salpakeskus.fi/fi/salpapolku

Teksti ja kuvat: Jyri Vilamo