Helsingin Reserviläiset ry:n pimeäammuntaharjoitus Lopen ampumaradalla 18.2.2021
Muutaman hallituksen jäsenen kanssa tuumailtiin vuoden 2020 syksyllä, minkälaista tavanomaisuudesta poikkeavaa ampumatoimintaa voitaisiin järjestää jäsenistöllemme. Voitaisiinko harrastaa esimerkiksi pimeäammuntaa, ja tästä idea jäi muhimaan organisaattorien päähän. Lopulta loppiaisen jälkeen päätimme mennä pienellä porukalla kenttätestaamaan järjestelyitä Lopen 100 metrin ampumaradalle. Tarkoituksena oli kokeilla, minkälaista valaistusta olisi hyvä käyttää ja miten eri tähtäimet soveltuvat pimeällä tapahtuvaan harjoitteluun. Testiammuntojen jälkeen pystyimme jalostamaan harjoituksen yhdistyksen jäsenille toimivaksi kokonaisuudeksi.
Helmikuun säätila voi yllättää, ja niin kävi nytkin. Aiemmin ollut lauha sää muuttui lievästi tuuliseksi, ja 18.2. lämpötila oli Lopella noin -9 °C. Onneksi ei ollut sen kireämpi pakkanen. Auringonlasku oli kello 17.19, ja nopeasti tämän jälkeen laskeutui pimeys. Osallistujamäärää piti rajoittaa epidemiatilanteen vuoksi, koska tapahtumahetkellä Kanta-Hämeessä oli voimassa 10 henkilön kokoontumisrajoitus. Osallistujien joukkoon mahtui myös SRA-statuksen omaavaa väkeä; 3 tuomaria ja 3 SRA-ampujaa.
Maalien valaistukseen käytettiin ulkotulia sekä tasku- ja otsalamppuja. Pimeänäön säilyttämiseksi ohjeena oli, että ampumakatoksessa käytettiin vain punaista valoa, ja tätä noudatettiin hyvin, eikä kenenkään pimeänäkö häiriintynyt suorituksen aikana. Lopuksi ammuttiin myös pistooleilla lähempänä maaleja. Tässä käytettiin apuna valkoista valoa.
Maalitauluina käytettiin kivääritauluja ja pyöreitä, halkaisijaltaan 17 cm:n metallimaaleja, jotka ripustettiin kierrätyslavoista rakennettuihin telineisiin. Metallimaali kilahtaa selvästi osumasta, ja ainakin valkovenäläisellä pimeätähtäimellä niihin osuminen oli 100 metrin matkalta turhankin helppoa: 10 osumaa/10 laukausta. Pahvitauluihin ilmestyi myös reikiä, ja hyvällä optiikalla varustetulla kiväärillä osui siis heikommassakin valossa riittävän tarkasti. Yritimme myös ampua ruskeita SRA-tauluja, mutta yllätyksenä tuli, että vallille sijoitetuista ulkotulista huolimatta taulut eivät oikein erottuneet paljaalla silmällä lumisesta taustasta, vaikka niitä yritettiin lisäksi valaista ampumakatokselta melkein kaikilla mukana olevilla välineillä. Kontrasti ei pitkällä ampumamatkalla yksinkertaisesti riittänyt.
Osallistujia jututettaessa yleinen mielipide oli, että tämän kaltainen harjoitus oli mukavaa vaihtelua, ja se kannattaa järjestää uudelleen. Huomionarvoista on myös se, että hyvällä valvonnalla ja täsmällisellä johtamisella harjoitus voidaan pimeydestä huolimatta viedä turvallisesti läpi.
Teksti: Juhani Kuusisto, Helsingin Reserviläiset
