Kirja sodan mielettömyydestä

Kuka tulee ajatelleeksi mitä merkitsevät kuolema, tappo ja mielen murtuminen taistelukentällä? Kaikki on mahdollista, kun pelataan ääriolosuhteissa ja –tilanteissa. March oli mukana jo 1. maailmansodassa ja palkittiin sankarina 3 korkealla kunniamitalilla. Hänen sanotaan elävän joskus todellisuuden ja kuvitelman rajamaillla. Kentillä nähtiin paljon nälkää, pelkoa ja väsymystä. Puhuttiin sodan mielettömyydestä.

Komppania K ei ole sankaruutta. Se ei ole suurta seikkailua, vaan suurta erehdystä. Komppania K on sodanvastainen kannanotto. Veijo Meren Manillaköysi edustaa myös suomalaisittain Marchin tapaista kerrontaa.

Yksi kertomus nivoutuu toiseensa vain harvakseltaan. Tarinassa on kuitenkin löydettävissä alku, keskikohta ja loppu. Kirja kuvaa sodan mielettömyyttä, 50 miljoonan uhrin näkökulmasta. Se on kadotetun ja harhaan johdetun sukupolven ääntä. Kirjassa esiintyy kertojina eri sotilasarvoiltaan ja eri lähtökohdiltaan olevia henkilöitä. Kuulemme sukellusvenepartion seikkailuja ja epäoikeudenmukaisuutta. Sodassa esiintyy rankkaa päiväkausien valvomista, joukkotuhoa ja tulimyrskyjä. Eräs perussotilas nosti metelin siitä, että morfiini oli varattu upseereille. Kaasupotilaat olivat aina kuoleman omia. Tarkk’ampujat ja tropiikki asettavat myös omia haasteita sodankäynnille.

Marchin kirja on haasteellista luettavaa. Ensin tuntuu, etteivät erilliset ja erilaiset tarinat liity millään tavalla toisiinsa. Kirja on jälkipolville kertomus sodan mielettömyyksistä. Erityiskiitoksen annan kirjailija Marchin lisäksi suomentaja Janne Tarmiolle. Suomennoksesta kuultaa läpi aihealueen tarkka tuntemus ja läpikäynti. Tämä kirja on nuorelle polvelle ja sotilaille hyvää luettavaa. Se antaa kuvan sodan kauheuksista, nälästä, kurjuudesta ja myös vähäisistä iloista.

Unto Vaskuu